Tampere

Muutettuani 4. syyskuuta alkaen ihan kaupungin toiselle puolelle, jota en vielä jokin aika sitten tuntenut nimeksikään, ymmärrän asian vihdoinkin. Tampere on kaksoiskaupunki. Se on vähän kuin Kouvola ja Kuusankoski, tai Kotka ja Karhula. Edelliset yhdistyivät viime vuosikymmenellä ja jälkimmäiset jo 1970-luvulla, joten siinä ei ole mitään outoa, että kaksoiskaupunki on yhtä kuntaa. Tampereen länsiosalta tosin puuttuu oma nimi, eikä nimen valitseminen olisikaan helppoa. Niinpä kutsun sitä omavaltaisesti nimellä Pistesomalahti. Toki alueelta puuttuu myös hieman omaa identiteettiä, mutten nyt puutu siihen. Kyseessä on siis puolittainen ajatusleikki.

Tampereella on iso, vetovoimainen ja vaikutusvaltainen keskusta. On siis selvää, että kaksoiskaupungin länsipuolen asukkaat – pistesomalahtelaiset – hoitavat siellä ison osan kaupunkiasioistaan. Jos keskusta olisi vähemmän vetovoimainen, pistesomalahtelaiset kääntyisivät palveluntarpeessaan toiseen suuntaan. Pispala ja Pyynikki muodostavat luonnollisen vedenjakajan, ei ainoastaan etelä-pohjoissuunnassa, vaan myös itä-länsi-akselilla. Jo tahmelalaisilla on edessään melkoinen luonnonmuuri, mikäli mielivät lähteä itään. Paljon luontevampi suunta olisi länteen. Sieltäpäin löytyy Hyhky, joka on jo kivenheiton päässä Epilästä – ja myös Lielahteen pääsee luikahtamaan mukavasti. Epilästä taas on enää pieni matka Raholaan ja Tesomalle. Mikäli Lielahti on Pistesomalahden palvelukeskus, Tesoma on suurin asutuskeskittymä. Pispala on oma friikkialueensa, kaupunki kaupungissa ja kaupunkien välillä. Koska itse tarkkailen maailmaa harjun länsipuolelta, paikasta joka kuitenkin ilmiselvästi kuuluu samaan asutusryhmään, minusta tuntuu vieraalta ajatella Pispalaa edes mahdollisena osana samaa kaupunkikokonaisuutta, johon kuuluvat Hervanta ja Kaukajärvi.

Minusta tosiaan tuntuu kuin olisin muuttanut uudelle paikkakunnalle. Tästä kaupungista – Pistesomalahdesta – on lyhyt matka Tampereelle, mutta jotenkin se silti on ihan toinen maailma. Kun lähden kodistani ja kävelen puolisen kilometriä, saavun Pyhäjärven rannalle paikkaan, jossa on muhkuraista kalliota ja lehtometsää sekä viiden metrin päässä järvessä jokin betoninen pömpeli, joka kasvaa heinää. Tämä paikka yhdessä läheisen Pispalan uittotunnelin arvoituksen kanssa on aivan silkkaa Enid Blytonia. Ei tällaista ollut entisessä kaupungissa, ei missään.