Kirjoitin jokin aika sitten blogitekstin itsenäisen Pispalan unelmasta. Vappuna Pispalassa oli monenlaista tapahtumaa. Kun vapunpäivän jälkeisenä lauantaina kävelin keskustasta Pispalaan, tuntui kuin olisin siirtynyt negatiivisen energian normaalimaailmasta ihanaan positiivisen energian taskuun. Kävin seurailemassa livekeikkoja Hirvitalossa, jonka kapitalistinen Tampere on uhannut myydä. Kun lähdin poispäin Hirviklubin loistavasta meiningistä, josta musiikkiblogissani kirjoitin, se tuntui siirtymiseltä positiivisen ja kriittisen elämän tyyssijasta takaisin mitättömän keskiluokan valtakuntaan. Mikä ikävintä, tämä siirtyminen tapahtui jo Pispalan puolella.
Kun tänään huristelin bussilla Länsi-Tampereelta kohti keskustaa, mieleeni palautui unelma vapaasta, itsenäisestä Pispalasta. Entäs, jos Pohjanmaantien ja Pispalan valtatien risteyksessä olisikin raja-asema ja siitä eteenpäin sekä autoilu, oikeistolainen militantismi että keskiluokkainen elämäntapafasismi olisivat joko pannassa tai muutoin poissa laskuista? Olisiko mahdollista luoda joko Pispalaan tai johonkin muualle asutun Suomen piiriin vapaavaltio, joka ei vaatisi keskiluokkaista korrektiutta, kontrolloisi elämäntapoja, sortaisi heikompia eikä lietsoisi sotaa väärinajattelevia, vääränvärisiä tai väärää valtiota kohtaan?
Vappuna kohtasin myös näkemyksen, jonka mukaan olisi ihanaa voida siirtyä tapahtumasta toiseen ja kaveriryhmästä toiseen, niin että kaikkialla otettaisiin kaverina vastaan ja kaikkialla olisi hyvä fiilis. Niin kuin olisi koko ajan festarit, tai vappu niin kuin se Pispalassa ilmenee. Omaan korvaani tämä ajatus kuulosti samalta kuin oma unelmani itsenäisestä vapaavaltiosta. Kuvitellaanpa siis hieman lisää.
Näen silmissäni raja-aseman, jonka ulkopuolella on autojen pysäköintipaikka. Se on kohtalaisen laaja, muttei kohtuuttoman laaja. Pysäköintipaikan koko antaa ymmärtää, että vierailijoiden ei kannata lähestyä vapaavaltiota omalla autolla, vaikka sellaisellakin paikalle pääsee ja sisäpuolella autoilu on kiellettyä. Joukkoliikenne tietysti kuljettaisi tulijat ihan lähelle rajaa.
Raja-aseman sisäpuolella alkaisi heti festarimeininki. Kyltit osoittaisivat, missäpäin on alkoholimyymälä. Siellä myytäisiin viiniä puoleen hintaan suomalaisista Alkoista ja siideriä myös aivan pilkkahinnalla suomalaiskauppoihin verrattuna. Olut ja viina olisivat niin ikään tuntuvasti halvempaa kuin nykyisessä kotimaassa, mutta hintasuhde ei olisi aivan yhtä radikaali kuin viinin kohdalla. Jonot olisivat tietysti pitkät, mutta koska kaikilla olisi hyvä fiilis päästyään tähän liberaaliin paratiisiin, tönimistä ja muuta aggressiivisuutta ei paljon näkyisi. Asioista paremmin tietävät asioisivat toisessa, raja-asemasta paljon etäämmällä sijaitsevassa alkoholiliikkeessä, jota myös suosisivat useimmat vapaavaltion asukkaat. Alkoholiliikkeet voisivat olla avoinna esimerkiksi aamukahdeksasta keskiyöhön. Toki vapaavaltiossa olisi myös pubeja. Juomat olisivat niissä tuntuvasti alkoholiliikettä kalliimpia, ja kun vapaavaltiossa alkoholijuomia saisi nauttia melkein missä huvittaa, niihin kokoontuisivat isolta osin ihmiset, jotka oikeasti kaipaavat pubia eivätkä viinaa tai kaljaa.
Viini ja ylipäänsä alkoholi eivät olisi ainoita vapaavaltiossa sallittavia päihteitä. Siellä nimittäin olisi avoimesti tarjolla kannabista. Nykyisin Suomessa liikkuva kannabis ei esimerkiksi tätä kirjoittajaa paljon kiinnosta, sillä se on jalostettu yliväkeväksi ja sen vaikutus on yleensä pitoisuuksista riippuen joko negatiivinen tai täysin mitätön. Vapaavaltiossa pyrittäisiin etsimään ja kehittämään nykymarkkinoita miedompaa pilveä. Ehkä sellaisen myötä nykyihminen voisi oikeasti löytää sen stimulantin, jonka ansiosta 1960–70-luvun populaarikulttuuri muodostui niin inspiroivaksi ja inspiroituneeksi.
Edelleen, tajuntaan kemiallisesti vaikuttavien ainesosien lisäksi vapaavaltiossa olisi eräs muukin vetovoimatekijä vailla vertaa. Nyky-Suomessa alastomuuteen suhtaudutaan jakomielisesti: saunassa ja joskus mökkisaunarannoilla viuhahdellaan minkä ehditään, mutta muualla se on täysin pannassa tai tabu. Vapaavaltiossa nakuja, ainakin lämpimänä vuodenaikana, alkaisi näkyä heti raja-aseman sisäpuolella siinä missä alkoholiliikkeen kylttejäkin. Kukaan ei pilkkaisi roikkuvia tissejä, pieniä kikkeleitä eikä epäyhdenmukaisia vartalonmuotoja. Totta kai tällainen liberaalius houkuttelisi seuralaisekseen prostituutiota, mutta sen voisi sallia niin pitkään kuin sekä prostituoidut että heidän palvelujensa käyttäjät kirjattaisiin avoimeen rekisteriin. Parittaminen olisi ankarasti kielletty, ja kiellon rikkojat laitettaisiin – niin kuin väkivaltarikolliset ja huomattavat varkaatkin – rangaistuksena vapaavaltiota palveleviin suljettuihin työlaitoksiin. Vapaavaltiossa voisi myös olla elokuvateattereita, joissa päivittäin esitettäisiin naista alistamatonta pehmeää pornoa. Kova ja sovinistinen porno olisi sen sijaan väkivaltaviihteen tavoin pannassa. Sitä ei kaivattaisi positiiviseen ja rohkaisevaan ilmapiiriin.
Mihin halvan alkoholin, kannabiksen, alastomuuden ja seksuaalisuuden tuotot käytettäisiin? Tietysti siihen, että vapaavaltio voisi hyvin ekologiaa ylikuluttamatta. Vapaavaltio toimisi kokonaan paikallisella uusiutuvalla energialla. Jos energiaa jäisi yli, sitä myytäisiin käypään hintaan ulkopuoliselle lähiseudulle. Jos energia ei riittäisi, se jätettäisiin käyttämättä katujen ja liikeyritysten valaistuksesta ja muusta toisarvoisesta. Lisäksi – kun olisi selvää, että kesäaikana vapaavaltion asukasluku olisi talveen verrattuna isompi tai jopa moninkertainen – ei vierailijoille sännättäisi heti rakentamaan uusia nykyteknologian mukaisia asumuksia, vaan suosittaisiin telttailualueita ja hyväksyttäisiin myös puulämmitteiset tilapäisrakennukset. Jos joku jäisi sellaiseen jumiin syksyn tultua, hän voisi olla varma, että jonkun uuden ystävän luota tarjoutuisi lämmin yöpaikka. Tämä kertookin jo, millaista meininkiä vapaavaltion sisälle pyrittäisiin rakentamaan: ihmistä ei koskaan jätetä yksin, vaan aina löytyy joku, joka ottaa hänet avosylin vastaan. Jos ei löydy, yösija ja ateria tarjottaisiin vaikka lähituotteiden myymälän takahuoneessa.
Totta kai ympäröivä Suomi pyrkisi vastustamaan tällaista kokeilua, jonka se näkisi alusta loppuun suunnatun itseään vastaan. Tästä johtuen vapaavaltion täytyisi ehkä jo kättelyssä luoda myönteiset suhteet sellaisiin Suomen ulkopuolisiin voimiin, joiden hyväksyntä – ja uhka – saisi valtakoneiston uhittelun hiipumaan. Totuuden nimessä on tunnustettava, ettei tällaista vapaavaltiota voisi rakentaa Pispalaan tai vastaavalla tavalla asutuskeskuksen kyljessä sijaisevalle asuinalueelle. Pispalassakin niin moni keski- tai yläluokkainen kansalainen vastustaa vapaamielistä meininkiä, että nykyinenkin varsin paljon sovinnaisempi toiminta saa jatkuvaa vastustusta. Ehkä vapaavaltiokokeiluun soveltuisikin jokin melko hylätty teollisuusyhdyskunta, jossa asuininfrastruktuuria riittää, mutta johon on riittävän pitkä matka Helsingistä, Tampereelta ja Turusta. Mutta sellaiseenkin ihmishyvyyttä etsivät, liberaalit ja yhteiskuntakriittiset ihmiset löytäisivät – sekä Suomesta että nyky-Suomen rajojen ulkopuolelta.
Minä löytäisin sinne ensimmäisten joukossa.
