Minkä tähden paheksumme tällaisia asioita? Miksi emme paheksu ollenkaan samanlaisella ns. apinanraivolla esimerkiksi palkattoman työn teettämistä? Tai asekauppoja Arabiemiraatteihin ja Saudi-Arabiaan, sote-katastrofin vääjäämätöntä asteittaista kehittymistä, turvapaikanhakijoiden lähettämistä takaisin lähtömaihinsa tosiasiallisesta tappouhasta huolimatta, ponnettomuutta ilmastonmuutoksen vastaisessa taistelussa? Epäilen, että paljaiden nilkkojen kaltaisten ilmiöiden käyttövoima piilee juuri tässä ristiriidassa.
Ehkä tytöt tiedostavat omalla tavallaan, kuinka naurettavaa on, että meillä aikuisilla on käsiteltävänä käsittämättömiä kohtalonkysymyksiä, emmekä viitsi ratkaista niitä tai tehdä asioille yhtään mitään. Ja he vääntävät rautalangasta, kuinka typerryttävä meidän arvojärjestyksemme on. Rock, punk tai edes hiphop ei ole enää kapinaa, koska ne on sulautettu establishmentin maailmaan; samoin on käynyt useimmille kirosanoille, ja juopottelullakin alkaa olla suorastaan oikeistolainen leima. Tupakointi tekee ymmärtääkseni pientä paluuta, koska kaikki ns. järkevästi ajattelevat ihmiset pitävät sitä jo ihan kauheana. Ja aina on uusia maailmoja, joista vielä päästään tuohtumaan: paljaista nilkoista talvella, puhelimen itsepäisestä tuijottamisesta tai "päällyskalsareista".
Viime päivinä sosiaalinen media on kohissut siitä, kun naispuolinen toimittaja (Anni Saastamoinen) oli ilmeisesti twiitannut aiheesta "kakka". Joukko vanhoillista nettimediaväkeä pahastui siitä ihan kunnolla. En edes tiedä, mitä Anni on sanonut, en ole jaksanut penkoa. Koko kuvio on alusta loppuun täysin älytön.
Vielä on asioita, jotka herättävät pahennusta. Hyvä niin. Niillä asioilla on yhteiskunnassamme yllättävän tärkeä funktio.
