Valto Ensio (http://kivaniemi07.blogspot.fi) kirjoitti mainiosti pitkästä pyöräretkestään. Minäkin kirjoitan pyöräretkestä, mutta hieman toisenlaisesta. Olin nauttinut pari lasillista viiniä (muun muassa kuunnellen Genesis-albumia Duke, ilmestynyt 1980), kun hyppäsin polkupyörän selkään. Samaa ainetta oli mukana taskumatissa. Kello näytti tässä vaiheessa noin 20.30. Ajatuksissa pyörälenkin maalina häämötti Rustholli, syrjäinen ruokaravintolan, pubin ja terassin yhdistelmä (taitaapa yritys harjoittaa pienimuotoista majoitusliiketoimintaakin). Sinne on nykyisestä asuinpaikastani Hallilasta ehkä kymmenkunta kilometriä.
Siinä pyöräillessäni eteenpäin, katsellessani Kaukajärven, Leinolan ja Atalan maisemia, aloin tuntea olotilani varsin mukavaksi. Ilta oli lämmin, t-paidassa tarkeni eikä sateen uhkaa ollut. Pitäisikö polkea Rusthollista vielä Lapinniemeen, jossa on suosikkipubini Tampereella eli Pub Vinyyli? Ehkä. Istuskelin valkkarilasin kanssa Rusthollin terassilla ainoana asiakkaana (tosin vessassa käydessäni, baarimikon jo suljettua ulko-oven puoli kymmenen jälkeen, kuulin joidenkuiden rynkyttävän ovea ja toteavan "sehän on kiinni"). Viereisellä Näsijärven "vuonolla" prutkutti moottorivene ja kauempaa osui silmään 9-tien autovirta. Taivaalla näkyi lilan ja lohen sävyjä.
Pyöräilin Atalan sivuitse kohti Linnainmaata. Reipas myöhäisillan liikunta maittoi niin, että mieleeni tuli ajatus: "Kesä on lopuillaan. Muutan Itä-Tampereelta syyskuun alussa pois. Nyt poljen läpi ne reitit, joita voi myöhemmin tulla ikävä." Hylkäsin ajatuksen suorasta siirtymisestä Lapinniemeen ja pyöräilin sen sijaan Pappilan, Ristinarkun, Takahuhdin ja Ruotulan reunustamalle puistoväylälle. Tähän seutuun ihastuin heti ensimmäisenä Tampereen kesänäni. Alavalla vihervyöhykkeellä oli sen verran viileää, että kaivoin jossain vaiheessa repustani kevyen takin ja puin sen päälleni. Pyöräily muuttui heti tahmeaksi ja aloin hikoilla enemmän. Tämän luontaisena seurauksena otin takin jälleen pois yltäni ja poljin taas loppumatkan t-paidassa. Jatkoin TAYSin sivuitse Petsamoon reittiä, jota menneinä vuosina jostakin syystä liikuin aika paljon. Sieltä olikin enää viimeinen pinnistys Lapinniemeen.
Pub Vinyyli on siitä mukava paikka, että musiikki soitetaan vanhoilta vinyylilevyiltä ja sen kaveriksi voi lueskella 1970–80-luvun musiikki- ja teinilehtiä, Introa, Helpiä, Suosikkia ja Soundia. Terassikin on harvinaisen mukava, ja siellä istuskelee usein yksi tuttavani, jonka vakituisiin terassikavereihin olen niin ikään tutustunut. Nyt heistä ei ollut läsnä kuin yksi, joka lähti melkein heti saavuttuani, ja mikä pahempaa: musiikki ei tullut koko ajan vinyyliltä. Onneksi asiakkaan (siis minun) vinyylitoivomuksia otettiin vastaan ja toteutettiin. Ihmetyksekseni terassi oli täpötäynnä keski-ikäistä väkeä, jolla vieläpä näkyi olevan paperisia drinkkilippuja. Mikähän siellä oli meneillään? Ihan mukavissa tunnelmissa he siellä istuskelivat, ja touhun yleistä rentoutta kuvaa, että muuan nainen tuli (epähuomiossa ikivanhasta muistista?) tupakkaa poltellen baaritiskille eikä häntä tai edes hänen savukettaan käännytetty ulos. Näin täytyisi minusta ollakin; en ole missään vaiheessa hyväksynyt nykyistä tupakkalakia, ja tiukoista säännöistä on paras luistaa ihan ruohonjuuritasoisesti.
Vielä oli edessä viimeinen osuus: paluu Hallilaan. Alkumatka Petsamon, Kissanmaan, Kalevan ja Palvaanniemen maisemia katsellen sujui niin kuin pitääkin. Muotialasta Korkinmäen kautta Hallilaan kulkeva ylämäkiosuus sen sijaan oli jo tässä vaiheessa lievää kidutusta. Kolmisenkymmentä kilometriä ja lähes litra viiniä yhdelle illalle on ihan tuhti uuvutustekijä. Kaikki pitkät alavat osuudet olivat menneet melkein kuin tyhjää vain, mutta se viimeinen ylämäki oli taas horroria. Tunsin jälleen tyytyväisyyttä siitä, että olen muuttamassa pois täältä. Yö oli entisestään viilentynyt, mutta takki piti vielä kerran riisua. Ulkolämpömittari kotona näytti edelleen 17 astetta, joskus seitsemän aikoihin oli ollut 22. Kyllä tällaisilla kesäkeleillä kelpaa, ja kelpaisi vielä sittenkin, kun olen siirtänyt maallisen peruskalustoni Pispalanharjun tuntumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti