Happening!

Kaupunkikulttuurista, jopa uudesta kaupunkikulttuurista, on nyt puhetta. Pidän siitä, varsinkin uusiksi mielletyistä asioista (esimerkkejä: ravintolapäivät, siivouspäivät, kaupunginosatapahtumat). Mikään laajempi sosiaalinen toiminta ei ilahduta niin paljon kuin kunnon happening. Siinä se tuli, lempikäsitteeni. Tampereella sitä käytetään nimissä Tampere Jazz Happening ja Tampere Beatles Happening, jotka paradoksaalisesti eivät ole kunnon happeningeja. Ne eivät edusta uutta kaupunkikulttuuria, vaan sitä vanhaa, jossa vanhoille kulttuurinkuluttajille tarjotaan korkeaan tasoon samastettua kulttuuria kalliilla.

Happening on tietysti hankala käsite. Yhtäältä sen merkitys on "tapahtuma", ilman sen kummempia alaviitteitä. Toinen merkitys on "performanssi". USA:ssa pidettiin 1950–60-luvulla happeningeja taidegallerioissa, ja niillä nähtiin historiallinen yhteys dadaismiin. Myös festivaaleja on kutsuttu happeningeiksi. Mikä hyvänsä festari ei kuitenkaan voi valehtelematta nimittää itseään happeningiksi, vaan käsitteelle on oleellista, että läsnäolijat itse osallistuvat sen toteutukseen. Tietysti mistään festarista ei tule mitään, ellei paikalle tule yleisöä: esiintyjät voivat jättää esiintymättä, koska esiintymiseen ei ole syytä. Mutta tässä yhteydessä voitaisiin tarkoittaa, että periaatteessa kuka hyvänsä voi olla esiintyjä. Tässä mielessä edellä mainitut Tampereen "happeningit" ovat vähemmän happeningeja kuin ravintolapäivän kaltaiset tapahtumat.

Hieman aiemmin, kuin itse muutin Epilän kaupunginosaan, muutti tänne myös Tampereen taidehalli -niminen taiteilijatyöpaja – itse asiassa vielä samasta suunnasta: se näet tunnettiin ennen Tesoman taidehallina. Havaittuani sen taiteilijoilla olevan minun kanssani yhteisiä tuttuja, jotka ovat todellisia ITE-kulttuuritoimijoita, innostuin lausahtamaan Taidehallilla muutaman virkkeen unelmoimastani taide- ja kulttuurihappeningista. Pispala on lähellä Epilää, ja sehän kyllä säteilee luovuutta ympäristöönsä. Kaipailen tapahtumaa, joka olisi niin valovoimainen, että se yhdistäisi Epilän ja Hyhkyn sekä näiden länsipuolellakin olevia alueita yhdessä Pispalan kanssa samaan sykkivään ja vellovaan luomistapahtumaan.

Huikaisevan aurinkoinen lauantaipäivä (2. huhtikuuta 2016) siivitti minut lopulliseen oivallukseen siitä, millaisen happeningin tänne haluaisin. Sen nimi olisi Villi Länsi, ja sen tapahtumapaikka olisi koko Länsi-Tampere. Se kestäisi ainakin yhden päivän, mahdollisesti jopa viikonlopun. Villi Länsi olisi kuin Pispalan karnevaalit, taiteiden yö, ravintolapäivä ja Reposaaren avoimet pihat yhdistettynä – viimemainittu sijoittuu Poriin, mutta idea tullee selväksi. Elävää musiikkia olisi siellä täällä, näyttelyt värittäisivät katukuvaa sielläkin missä niitä ei yleensä pidetä. Performanssiryhmät esiintyisivät, teatteria ja esitelmiä olisi tarjolla. Pop up -ravintoloita ja -kahviloita ilmestyisi kuin sieniä sateella, jonka sijaan kyllä toivottavasti saataisiin nauttia auringosta. Kotikirpputorit myisivät yhdelle tarpeetonta, toiselle tarpeellista esineistöä sopuhintaan. "Vankkuribussit" kuljettaisivat osallistujia ympyräreitillä sekä keskustan länsilaidalta tapahtumiin että tapahtumasta toiseen. Villin lännen meininkiin tietysti kuuluisi, että suomalaiseen yhteiskuntaan niin valitettavan tiiviisti kuuluvaa sääntelyä höllättäisiin tapahtuman ajaksi. Tilapäinen oman tilaisuuden mainospylväs saisi olla millainen hyvänsä ja missä hyvänsä, kunhan ei keskellä kulkureittiä; tapahtumista ei tarvitsisi tehdä ilmoitusta eikä varustaa esimerkiksi "asianmukaisilla" määrillä järjestyksenvalvojia. Periaatteena olisi, että kuka hyvänsä voisi osallistua Villiin Länteen miten hyvänsä. Ellei muuten, niin sitten fiilistelemällä yli kaupunginosarajojen vaikka pikku viineissä.