MQTh KTzNZTT oli hämäläisessä maalaiskunnassa kasvanut, mutta Tampereella nuoren aikuisikänsä viettänyt nainen. Hän syntyi vuonna 1986 ja sai elää melkein yhtä vanhaksi kuin liuta kuuluisia poptähtiä James Deanista Amy Winehouseen. Siinä missä poptähdillä on tapana elää itsetuhoisesti tai riskialttiisti, MQTh oli yhtäältä viisas ja harkitseva, toisaalta elämäniloinen ja -haluinen. Psyykkisten tekijöiden vaikutuksesta sairasteluun ja kuolemiin voi olla monta mieltä, mutta tämä tapaus on päivänselvä: jos psyykkiset tekijät ratkaisisivat, MQTh olisi elänyt vähintään satavuotiaaksi.
Vuonna 2003 MQTh KTzNZTTilla diagnosoitiin Hodgkinin lymfooma. Standardinmukainen valtavirran hoito ei koskaan parantanut häntä pysyvästi tai kokonaan. Välillä syöpä pysyi poissa vuoden tai kaksikin, mutta aina se otti ja uusiutui. Minulla oli kunnia tutustua MQThiin vuonna 2008 (joskin olin lukenut muutamia hänen nettitekstejään jo vuosia aiemmin), jolloin hänen tautinsa näytti parannetulta. Kesäkauden työ Särkänniemessä ja opiskelut pitivät tytön vireessä ja liikkeessä. Seuraavana kesänä lainasin häneltä sähkökitaraa äänittääkseni kitaraosuuksia joihinkin väsäämiini demoihin. Olen tuottanut joitakin silloisista äänityksistäni pidemmälle, mutta en koskaan varsinaisesti julkaissut. Mikäli saan joskus levyn valmiiksi, ilmaisen samalla kiitosta ja kunniaa MQThille hyvän kitaran lainaamisesta ja mainiosta äänitystilaisuudesta.
MQTh KTzNZTTin syöpä ei kuitenkaan nujertunut. Se ei pystynyt nujertamaan hänen jaksamistaan. Uskoa riitti muun muassa kantasoluhoidon parantavuuteen verrattuna tavanomaiseen Tampereella tarjolla olleeseen hoitoon. Kantasoluhoidon "piti" parantaa MQThin lopullisesti, mutta kävi päinvastoin. Tosin kuolema tuli ajankohtana, jolloin kukaan hieman etäisempi ihminen ei todellakaan odottanut sitä. MQTh näytti siihen mennessä lähteneen lopultakin paranemaan. Yöllä 27.10. tapahtunut poismeno tuli muiden muassa minulle kauheana järkytyksenä.
Asiaan liittyy sellainenkin kiusallinen episodi, että keväällä 2011 uuden syöpämöykyn löydyttyä MQThin kehosta uskaltauduin suosittelemaan hänelle vaihtoehtoisia hoitomenetelmiä, ainakin siihen nykyisten rinnalle. Seuraus: MQTh ei vastannut asiaa koskevaan viestiini ikinä, enkä ole hänen siskostaankaan kuullut sen koommin. Toki oli aika provosoivaa kirjoittaa syöpäpotilaalle sähköpostilla valtalääketieteen haukkumisluento. Valitettava ongelma kuitenkin on, että MQThin kaltaiset potilaat voisivat olla pelastettavissa, mikäli vaihtoehtolääketieteestä (homeopatia, kiinalainen lääketiede ym.) otettaisiin tehokäyttöön muuan oivallus: ihminen on kokonaisuus. Karkeasti sanoen, missä nykyään silmälääkäri tutkii silmiä ja suolilääkäri suolia, vaihtoehtolääkäri tutkii ihmistä ja uskoo, ettei silmävaivan syy löydy pelkästään silmistä tai suolivaivan ainoastaan suolista. Syöpää ei kerta kaikkiaan ole viisasta hoitaa niin, että poistetaan vain syöpämöykyt sieltä missä niitä havaitaan, vaan ihmiskehon on alettava hoitaa itse itseään. Muuten se uusiutuu, koska se prosessi, joka on sallinut tai synnyttänyt kasvaimen, on parantamatta.
MQTh KTzNZTT on poissa. Kauan ja kiitollisina eläköön jokainen meistä, jotka olemme yhä hengissä ja suurin piirtein terveinä. Kun olin kirjastotöissä, silmiini osui monta kertaa Inga-Lill -nimisen artistin cd-levy Kun elää saa! Nimenomaan. Kun vain elää saa.
Otan osaa... =(
VastaaPoistaNiin minäkin, tällä kirjoituksellani. Vajaat viisi vuotta sitten säikähdin itse pariksi päiväksi, että minulla on kasvain. Eipä ollut. Muistan edelleen sen fiiliksen, mikä oli mennä syömään OYSin kahvilaan munkkia ja kävellä sieltä sitten ulos ylätasanteen "näköalapaikalle" ajatellen, että elämä on edessä. Aika monta kertaa tämä kyseessä olevakin tyttö on varmasti kokenut samoin.
Poista