Lähden seuraavassa liikkeelle 1970-luvusta, koska se on omalla kohdallani aina eräänlainen alkupiste. En ainoastaan ole syntynyt tuolla vuosikymmenellä, vaan myös harrastan 70-luvun taidetta ja kulttuuria ja samastan itsenikin jollain lailla siihen aikaan. Ikäni perusteella minun pitäisi olla paljon enemmän 1980-lukulainen, mutta sitä nimenomaan en ole tippaakaan.
Mikä on tänä päivänä ehdottomasti paremmin kuin synnyinaikoinani? Yksi ilmiselvä juttu tulee mieleen välittömästi. Nainen ei nimittäin ollut vielä lähelläkään tasa-arvoa miehen kanssa. Eivät sukupuolet – saati sukupuolisuudet – vieläkään ole tasa-arvoisia, mutta kokonaiskehitys on ollut tuntuvan myönteinen. Tosin nyt täytyy tehdä täsmentävä huomio: 2000-luvulla tasa-arvoasia ei käytännössä ole enää parantunut, vaan myönteisen kehityksen rinnalle on ilmaantunut kielteisiä kulttuurisia vastaprosesseja. Näin ollen, jos tässä suhteessa 35–40 vuotta sitten olivat asiat huonommin, niin 10–15 vuotta sitten ehkä hieman paremmin. Lisäksi, mikä naisen emansipaatiossa on edistytty, se arjen moniarvoisuudessa on hieman taannuttu. Jos osa naisista on luopunut "feminiineistä" arvoistaan, takuulla pienempi osa miehistä on omaksunut ne. Yhteiskunta on maskuliinistunut. Ja se ei tietenkään minunlaistani "feminiinistiä" miellytä lainkaan.
Toinen asia, johon nykyajan myönteisyydessä usein vedotaan, on ympäristötietoisuus. On totta, että 1970-luvulla elettiin vielä aika lailla sitä ympäristöntuhoamiskautta, jonka jälkiä olemme myöhempinä aikoina korjanneet. Muistamme Suomestakin ympäristökatastrofeja: Lievestuore, Dragsfjärd, Talvivaara... ohoh, nyt lipsahti mukaan ajankohtainen tapaus. Asiat eivät siis ole kunnossa vieläkään. Toki tässäkin on menty parempaan suuntaan: vesakkoa ei enää myrkytetä, teollisuus ei enää tapa säännöllisesti lähiympäristönsä metsiä eikä autokaan suolla samanlaisia haittapäästöjä kuin ennen. Tosin autoja on aivan hirvittävästi enemmän (huom. vielä vuonna 1985 Suomessa oli ompelukoneita yhtä paljon kuin autoja!). Ja missä paikalliset ympäristöongelmat ovat Suomessa vähentyneet, globaalit ongelmat ovat vain lisääntyneet. Ilmastonmuutos oli käynnistynyt jo 70-luvulla, mutta 2010-luvulla se on niin pitkällä, että vaadittaisiin paljon nykyistä laajempaa ympäristötietoisuutta.
Kolmas asia, jonka moni muistaa mainita, on nykyisen elintason paremmuus. Itseäni tämä asia ei miellytä lainkaan. Suosittelen kokonaisvaltaista downshiftingiä kaikille, jotka ovat eristäneet itsensä luonnosta ja muista ihmisistä omiin ylisuuriin, teknisillä laitteilla vuorattuihin norsunluutorneihinsa. Neljäntenä otetaan usein esiin suvaitsevaisuus. On totta, ettei sormella osoitettavia vähemmistöjä – erityisesti seksuaalivähemmistöjä – kohdella enää ollenkaan niin yksiselitteisen huonosti kuin vielä kolme-neljä vuosikymmentä sitten. Homot eivät enää tapaile salaisissa metsiköissä, joiden koordinaatit kulkevat huhuina piireissä, vaan ihan avoimesti missä sattuvat kulkemaan. Toisaalta esimerkiksi tupakoinnin kaltaisia elämäntapa-asioita suvaitaan aivan giganttisen paljon huonommin kuin ennen. Hygienian ja terveyden suhteen ollaan usein aika hysteerisiä, ja kaikkein karmeimpana esimerkkinä voisi ottaa esiin naisille tuputetun kauneusihanteen fasistisen yksipuolistumisen. Se siitä moniarvoisuudesta, valitettavasti.
Ehdottomasti myönteinen asia on nuorisokulttuurin väkivaltaisuuden katoaminen siinä mitassa kuin se 1970-luvulla ilmeni. Enää ei nuorten kokoontumisiin ja tanssitilaisuuksiin lähdetä nimenomaan tappelemaan. Mutta toisaalta kiusaaminen ja syrjintä eivät ole kadonneet, vaan saavat nettiyhteisöissä paljon aiempaa totalitaarisempia muotoja. Kiusaaminen työntyy kaapeleita pitkin myös sisälle koteihin, joiden ulkopuolelle se kolme-neljä vuosikymmentä sitten voitiin sentään sulkea.
Kyllä nykyajassa on myönteisiäkin puolia. Se on päivänselvää. Niiden rinnalla kulkee kuitenkin valitettavan usein kielteisiä ilmiöitä, joita nykyaikaa hehkuttavat tämän päivän menestyjät ja kaikenlaiset edistyksellistä leikkivät ihmiset eivät vaivaudu noteeraamaan. Enkä ole edes kirjoittanut nykykulttuurin läpikaupallisuudesta, ihmisten tyhmentymisestä (tai tyhmentämisestä), demokratian kaventumisesta, sivistyneistön lamasta, luonnosta vieraantumisesta, asenteiden kyynisyydestä...
Retro- ja vintageilmiöiden sekä 60- ja 70-luvun musiikin keskellä tulee välillä mieleen ajatus, etteikö elämiemme aikakausien parhaita puolia voisi transmodernisti yhdistellä. Miten olisi tasa-arvoiset sukupuolet + arvojen feminiinistyminen? Laajempi ympäristötietoisuus + paikalliset JA globaalit ympäristöongelmat kuriin? Parempi vähemmistöjen suvaitseminen + parempi erilaisten elämäntapojen ja ihanteiden suvaitseminen? Väkivallan vähentyminen + kiusaamisen ja syrjinnän vähentyminen? Ihmisten uussivistyminen ja luonnonmukaistuminen, kulttuurin kaupallisuuden ja asenteiden kyynisyyden vähentyminen?
Sitä jäämme odottamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti