Itsenäinen Pispala

Legendaarinen Pispalan kaupunginosa Tampereella on kärsimässä melkoista tappiota. Kaupunki suunnittelee kolmen Pispalan klassikon, Hirvitalon, Kurpitsatalon ja Rajaportin saunan myymistä. Nämä kolme tarkoittavat useimmille vaihtoehtoihmisille Pispalan ydintä. Kaikki toimivat yhdistyspohjalta – ja saavat jatkuvasti kiitosta ja palkintoja ainutlaatuisesta kulttuuritoiminnastaan. Tampereen kaupunkia tämä ei kiinnosta. Siihen tekevät vaikutuksen ainoastaan valtakulttuuri ja tietysti raha, jonka se olettaa saavansa vaihtoehtokohteiden myynnistä.

Hirvitalo on vaihtoehtoisen kulttuuritoiminnan keskus, jossa ylläpidetään taidenäyttelyjä, elokuvanäytäntöjä, oma-aloitteisia kädentaitopuuhia ja muun muassa Mustaan Pispalaan kytkeytyviä luentoja. Itse olen lisäksi käynyt äänittelemässä lauluosuuksia musiikkialbumilleni Hirvitalon kellarissa. Hirvitalo on myös tapahtumien keskipisteenä muiden muassa Pispalan karnevaaleilla. Kurpitsatalo taas toimii keskuksena luonnonmukaiselle palstaviljelylle, jonka tuotteita myydään talon kesäkahvilassa sekä syyskesäisillä lähituottajatoreilla. Rajaportin sauna puolestaan on Suomen vanhin yleinen sauna, johon moni tamperelainen vie kyläilevän ystävänsä ensi tilassa heti seuraavana Pyynikin näkötornin munkkien jälkeen.

Muutoinkin on tuntunut siltä, että Pispala kärsii jatkuvasti tappioita ainutlaatuisena vaihtoehto- ja vastakulttuurin keskuksena. Pispalassa järjestettäviä tapahtumia on näet mystisesti kadonnut viime vuosina. Testiryhmä epäilee kaupungin niille myöntämän tuen laajamittaista torpedoimista. Pääsiäistapahtuma Pispalan pidempi perjantai ei saanut jatkoa vuoden 2012 jälkeen. Tampere Film Festivaliin väljästi liittynyt Pispala Vilkkari Off päättyi toistaiseksi kevääseen 2013. Pub Kujakollissa pidetyt Maitolava -otsikolla toimineet open stage -tapahtumat lakkautettiin kevään 2013 jälkeen. Kaiken kukkuraksi Pispalan juhannus ei saanut toimilupaa vuodelle 2014, koska tapahtuma oli kaupungin mukaan "paisunut liian isoksi tällaiselle areenalle".

Kyseessä on ilmiselvä ajojahti. Tiedetään, että taustalla on osin Pispalan alueella eläviä ihmisiä, jotka eivät tykkää lainkaan siitä mikä Pispalan tekee erityiseksi muista suomalaisista kaupunginosista eli toimiva urbaani vaihtoehtokulttuuri. Tiedetään kuitenkin myös, että valtaosa pispalalaiseen vaihtoehtoisuuteen kielteisesti suhtautuvista ihmisistä asuu aivan muualla Tampereella. Onko Pispala siis Tampereen häpeäpilkku, tarpeeton rahareikä, jollaista ei modernissa kokoomuskaupungissa ole syytä kasvattaa kylkiäisenä?

Mitä tapahtuu, jos Tampere todella ensi keväänä päättää myydä yllä mainitut rakennukset? Hirvitalolta ainakin vihjaillaan, että ilman telaketjuja ei omasta paikasta lähdetä. Entä, jos ala-, vasta- ja vaihtoehtokulttuurin ihmiset pitävät kerrankin lupauksensa ja liittyvät kokonaisvaltaisesti yhteen? Entä, jos he saavat tukea kaikilta Suomen hipeiltä, punkkareilta ja boheemeilta sekä ulkomailta – onhan Pispala kytkeytynyt ideatasolla Kööpenhaminan Christianiaan ja Vilnan Uzupisiin? Jospa käykin niin, että Tampereen päättäjät ja Pispalan hyväosaiset saavat vastavoimakseen laajan vaihtoehtoliikehdinnän, jota he ovat pitäneet pelkkänä renttuiluna ja hörhöilynä?

Tämä seuraavaksi esittämäni on pelkkä ajatusleikki. En siis usko sen toteutumiseen realistisesti, mutta toisaalta valtavirtanäkökulmatkin ovat harvoin realistisia.

Kuvitellaan, että Tampereen kaupunki todella päättäisi myydä edellä mainitut kolme rakennusta ja niiden kannattajat olisivat hyvissä ajoin ennen päätöstä yhdistyneet. Tuhannet ihmiset ymmärtäisivät, että kyseessä on hyökkäys koko Pispalaa eikä yksittäisiä kulttuurirakennuksia kohtaan. He päättäisivät, että oikeus on otettava omiin käsiin. Niinpä he julistaisivat, ettei Tampereen kaupungin päätös koske heitä eikä kyseessä olevia toimintakeskuksia, vaan nämä ovat itsenäisiä suhteessa kaupungin linjauksiin. Tämä tietäisi, että Pispalan on oltava Tampereesta riippumaton itsenäinen vyöhyke. Niinpä radikaalit (joiksi tästedes kutsun vaihtoehtokulttuuriaktivisteja) julistaisivat Pispalan itsenäiseksi kunnaksi. Suomen valtion päätöksentekijät ottaisivat nopeasti kantaa konfliktiin ilmoittaen, että Pispalan on toteltava Tampereen kaupungin päätöksiä, sillä Suomen päätöksentekojärjestelmässä Pispala on ja pysyy osa Tamperetta. Tämän myötä radikaalit julistaisivat Pispalan vapaakaupungiksi, jossa eivät päde Tampereen eivätkä Suomen päätökset – eivätkä lait. Hyväosaiset pispalalaiset reagoisivat tietysti heti kielteisesti vaatien poliisia paikalle hajottamaan Pispalan radikaalikokoukset. Poliisi kohtaisi kuitenkin tiukan vastavoiman, jossa yksi radikaaliryhmä ei kaihtaisi juonittelua eikä toinen väkivaltaa ja ilkivaltaa. Netissä jotkut radikaalit uhoaisivat oman sissisotansa ja terrorisminsa voimaa. Pispalan konfliktista tulisi – varsinkin eräiden radikaalien mediayhteyksien ansiosta – kansainvälinen uutisaihe, mitä säikähtäneet poliisivoimat pitäytyisivät väkivallankäytöstä.

Tapahtumien tiimellyksessä Pispala-radikaalit pitäisivät kokouksen. Kävisi ilmi, että radikaalijoukossa olisi poliittisesti tarkasteltuna erilaisia ryhmiä: 1) anarkistit, jotka vastustaisivat kaikkien valtiota muistuttavien rakenteiden pystyttämistä vapaavaltioon, mutta hyväksyisivät tarvittaessa väkivallan Suomen valtiota ja Tampereen kaupunkia vastaan, 2) parlamentaariset vasemmistolaiset (sosiaalidemokraateista puoluekommunisteihin), jotka vaatisivat klassisia demokraattisia rakenteita Pispalaan ja väkivallattomia ratkaisuja suhteessa ulkopuolisiin tahoihin, 3) libertaarit, joiden unelmissa siintäisi täydellinen elinkeinovapaus tietyllä rajatulla alueella, sekä 4) separatistit, jotka olisivat innostuneet vapaan Pispalan ideaalista länsimaista ylikansallista jyräystä vastaan. Pitkälle yöhön venyvässä kosteassa ja sauhuisessa kokouksessa tehtäisiin sopimus "libertaarisosialismista", joka määrittelisi Pispalan vapaavaltioksi, joka kaihtaisi väkivaltaa mutta tekisi selvän ideologisen pesäeron Tampereen kaupunkiin, Suomen valtioon ja Euroopan unioniin. Veroista ynnä muista valtiollisista talousmenetelmistä päätettäisiin luopua kokonaan, mutta pispalalaisille esitettäisiin velvoite osallistua Pispalan yhteisten kulujen maksamiseen; velvoitteesta poikkeavissa tapauksissa päätettäisiin hyödyntää väkivallatonta, mutta aktiivista tilanvaltausmenetelmää. Kahden vuorokauden sisällä kokouksesta sadat radikaalit jakaisivat kaikkiin Pispalanharjun, Ylä- ja Ala-Pispalan, Tahmelan sekä Hyhkyn postilaatikoihin julistuksen, joka tekisi selkoa radikaalien vaatimuksista ja maantieteellisten osa-alueiden vapaudesta määritellä itse itsensä osaksi joko vapaata Pispalaa tai Tamperetta ja Suomea.

Uuden vapaan Pispalan rakentaminen alkaisi välittömästi. Konflikteja sattuisi joka päivä, ja Tampereen poliisivoimat havaitsisivat voimattomuutensa muun muassa tilanteessa, jossa poliisiajoneuvo ei pääsisi etenemään satojen radikaalien ryhmittyessä liikenteen esteeksi. Eräässä tilanteessa poliisiauto juuttuisi piikkimattoon, joka jonkin radikaaliryhmän toimesta olisi sijoitettu Tahmelan viertotielle. Pispalan itsenäisyyden vastustajien tilannetta vaikeuttaisi tuhansien kansalaisaktivistien virtaaminen alueelle sekä Suomesta että ulkomailta, eikä EU hyväksyisi nopeaa vaatimusta sulkea Suomen rajat (mitä kuuliaiset suomalaispäättäjät tottelisivat). Suomen järjestelmä joutuisi nopeasti huomaamaan, ettei Pispalan vapaavaltion kumoaminen onnistuisi ilman – ei edes väkivaltaista konfliktia, vaan – sotaa. Yleinen mielipide ei hyväksyisi sotaa, vaikka kuinka sallisi poliisivoimien interventiot. Vapaan Pispalan rajat määriteltäisiin ensin uittotunnelin puistoon ja Varalan puolelle Tahmelaa, mutta lähikuukausina lukuisat Varalan suunnan asukkaat pakenisivat kodeistaan ja laittaisivat asuntojaan myyntiin. Tämän seurauksena Pispalan epäviralliset rajat siirtyisivät Varalan urheiluopiston itäpuolelle.

Pispala-radikaalit tekisivät jatkuvissa demokraattisissa kokouksissaan merkittäviä periaatepäätöksiä. 1) Pispalaan olisi välittömästi pystytettävä aurinkopaneeleja ja tuulivoimamyllyjä niin paljon kuin mahdollista. Tämä ennakoisi tamperelaisten ja suomalaisten energiatoimijoiden päätöstä katkaista sähkön ja lämmön jakelu Pispalassa. 2) Pispalan taloutta tuettaisiin sallimalla ja "valtiollistamalla" kannabiksen myynti ja kasvatus alueella sekä muuntamalla alkoholin myynti alueella yhtäältä verottomaksi ja toisaalta kontrolloiduksi. Valtavat hippien, punkkareiden, liberaalien ja janoisten tamperelaisten ryhmät vaeltaisivat Pispalaan heti näiden päätösten jälkeen. Tätä hyödyntäisivät 3) pispalalaisten omat kaupalliset ruuan ja käsityötuotteiden myyntipaikat, joita pursuaisi joka kulmassa, sekä 4) taide- ja kulttuurielämä, joka paisuisi valtavaksi, 2000-luvulla ennennäkemättömäksi antikorporatiiviseksi luomisräjähdykseksi. Pispalasta tulisi lähes yhdessä yössä globaalisti fanitettu ratkaisu taiteen ja kulttuurin kaupallislähtöiseen pattitilanteeseen. Kesä ja syksy 2015 mullistaisivat, eivät vain pispalalaisen tai edes suomalaisen, vaan koko länsimaisen tajunnan suhteessa korporatistisen kapitalismin sääntelemään kulttuurielämään, ja kaiken keskipisteenä olisi Pispala – Tampereen kaupunginosa, jossa valikoitu joukko radikaaleja olisi kyllästynyt kokoomuslaisten ja heidän hännystelijöidensä latistavaan sosiokulttuuriseen ideologiaan. Tuhansille uuspispalalaisille vallattaisiin tietysti asuin- ja toimitiloja tyhjentyneistä rakennuksista, jotka virallisesti omistaisivat edelleen niissä asuneet suomalaiset, mutta joiden keinot ja vitsit olisivat vähissä uutta yllättävää joukkovoimaa vastaan. Lisäksi alueelle nousisi lukemattomia teltta- ja hökkeliasumuksia, mikä edelleen karkottaisi alueelta porvarillisesti ajattelevia ihmisiä.

5) Koska Pispalan ja muun Länsi-Euroopan välille sukeutuisi viikkojen ja kuukausien kuluessa vastaanpanematon tiedotuksellinen ja poliittinen ristiriita, radikaalit löytäisivät yllättäviä hengenheimolaisia itäisimmästä Euroopasta, jossa läntiseen vaihtoehtomediaan samastuva valtavirtamedia levittäisi avoimesti Pispalan sanomaa ja jonka ideat saisivat pispalalaisten välityksellä uuden "uskottavan" yhteyden länteen. Uudessa asetelmassa Pispala olisi, ei vain Christianian ja Uzupisin kaltaisten yhteisöjen, vaan myös itäisten tunnustamattomien valtioiden eli Transnistrian, Abhasian, Etelä-Ossetian ynnä muiden liittolainen. Pispala-radikaalit laatisivat jopa kannanoton, joka pyytäisi Venäjää olemaan tunnustamatta itsenäistä Pispalaa ensimmäisenä, sillä tämä saattaisi johtaa Suomen ja Venäjän väliseen sotilaalliseen konfliktiin tai sotaan, mitä ei haluttaisi missään tapauksessa.

Syksyn kuluessa Suomen valtio ja Tampereen kaupunki katkaisisivat sähkön, lämmön, veden ja postin toimitukset Pispalaan. Kahden ensimmäisen kanssa pispalalaiset pärjäisivät, mutta kahden jäljemmän kanssa tulisi vakavia ongelmia. Vaikka juomavettä kaupiteltaisiin laajalti Pispalassa, alueella ilmenisi talvella vakava, juomavetenä käytetystä likaantuneesta järvivedestä johtuva vatsatautiepidemia. Tämä kuitenkin lisäisi kansainvälisiä sympatioita itsenäistä Pispalaa ja sen asukkaita kohtaan. Seuraavana keväänä olisi – niin yllättävältä kuin se tuntuisikin – ilmiselvää, että Pispalan vapaavaltiota ei voida nujertaa konventionaalisilla keinoilla. Maaliskuusta lähtien tulvisi alueelle jälleen uusia innokkaita "maahanmuuttajia", joiden into rakentaa uutta vapaata Pispalaa olisi rajaton.

Mitä sitten tapahtuisi? Nujertaisiko Suomen tai jopa Naton armeija Pispalan vapaavaltion, tulisiko Pispalasta pysyvä stabiili yksipuolisesti itsenäistynyt vyöhyke vai saisiko se länsimailta etuoikeutetun kohtelun verrattuna esimerkiksi mainittuun Transnistriaan, jossa tällainen kansainvälinen epäsuhta olisi omiaan herättämään entistä radikaalimpia levottomuuksia?