En ole koskaan ollut oikea viininystävä. Teini-iän myöhäisvaiheessa piti tietysti tutustella läpi halpisvalkkarikulttuurin klassikot: Liebfraumilch, Feteasca, Magyar Feher Bor ja Soave (yök). Seuraavien puolentoista vuosikymmenen aikana en maistellut valkkaria kuin muutamaan otteeseen, enkä pitänyt. Punkku on alusta alkaen ollut vielä vieraampaa.
Eräänä kesänä ajauduin tamperelaiselle terassille, josta ostin kokeeksi jotain harvinaista (kuulemma Alkostakin puuttuvaa) viiniä, jota minulle erikseen kehuttiin. Se oli suorastaan hyvää. Seuraavana syksynä marssin Alkoon, nykäisin kuvaannollisesti hihasta työntekijää ja utelin, osaisiko hän neuvoa minulle viinin. "Puolimakea, pehmeähappoinen valkoviini, ei liian kallis", osasin opastaa. Työntekijä osoitti bordeauxlaista valkkaria nimeltä Coulée d'Or. Viini joutui tulikokeeseen illanistujaisissa, joihin oli hankittu juustoja ja ranskalainen taide-elokuva. Totesin ihmeissäni, että niin hyvää viiniä en ollut juonut ikinä.
Kun myöhemmin asioin samassa Alkossa, kehuin viinivinkkiä, mihin toinen työntekijä kommentoi että "kai se aika suosittu on – se on ollut 30 vuotta valikoimissa". Kerran olin toisessa viinakaupassa, kun eräs nainen etsiskeli valkkaria, jota hänen tyttärensä oli pyytänyt ostamaan. "Siinä on sellainen linnan kuva etiketissä", nainen selitti. Tiesin heti osoittaa Coulée d'Oria. Olen varma, että viini oli oikea ja mieluisa. Minulle se on ollut sitä jokaisella niistä noin viidestätoista kerrasta, kun olen pullollisen tyhjentänyt.
Joulun alla ilmestyi upouusi Viinistä viiniin -kirja, jonka pari niin sanottua asiantuntijaa on koonnut (Juha Berglund ja Antti Rinta-Huumo, näemmä). Kirjakaupassa piti tietysti vilkaista, mitä VV sanoo Coulée d'Orista. Tuomio on murskaava. "Vaimea"... "lähes homeinen jälkimaku", ruokasuositus: "Ei suositella." Hinta–laatu-suhde on näköjään miinuksella (huom. hinta 8,30 €/plo).
Jumankekka.
Älä sinä huoli, veitikka nuori. Asiantuntijat ovat kovin usein eri mieltä siitä, mikä on hyvää ja mikä ei, jopa keskenään, mutta etenkin kuluttajien kanssa.
VastaaPoistaMä olen kirjojen kanssa aika snobi - aikaa on liian vähän ja kirjoja liian paljon, joten viihde jää multa vaan lukematta. Vaikea sanoa pitäisinkö vaikka Vareksista tai Ilkka Remeksen dekkareista - muutaman rivin kokeilut ovat jääneet nyrpistelyn tasolle.
Tosin meinasi huvittaa, kun Portugalissa käydessäni paikalliset totesivat, että heidän maailmalla arvostelijoiden kehumat viininsä ovat "tiskivettä" koska heistä on viisain lähettää pahat pois ja juoda hyvät itse. "Joo, ei meillä kyllä juotais millään niitä, jotka vientiin menee. Viinitilalliset eivät edes pesisi niillä tynnyreitään" minua opastettiin. Että joskus sitä asiantuntijaakin vaan huijataan ankarasti.
Ei siinä auta kuin ihmisen itse tietää, mistä pitää. Tuskin ne asiantuntijat sinun makunystyröitäsi sinua itseäsi paremmin osaavat kuulostella? ;)
Eiväthän ne. Se tuossa viinikirjassa hämmensikin eniten, miten kaikkitietäviä nuo kirjoittajat näyttelivät olevansa. Eihän tuollaista asiaa oikeasti voi "tietää"!
VastaaPoistaJos suositella saa niin punaviinissä koeta chileläinen la fonda cabernet sauvignon carmenele. ei ole liian vaikea ja vielä reilun kauoan viini (alle 9e) nimimerkillä ihastunut kertakaikkiaan!
VastaaPoistaKiitos! Harmi vain, etten ole koskaan maistanut niin hyvää punaviiniä, että vaivautuisin ostamaan sitä pullon kotiini. Se vain ei jotenkin sovi suuhuni.
VastaaPoista