keskiviikko 30. huhtikuuta 2014

Ihana Vappu, jota tamperelaiset eivät osaa viettää

Olen kotoisin Oulusta. Siellä vapunvietto on ollut tapana aloittaa jo hyvissä ajoin etukäteen. Omana opiskeluaikanani koneteekkareiden punaista paloautoa haalaripukuisine kyytiläisineen näki liikenteessä jo päiväkausia ennen vappua. Opiskelijoiden perinteiset "vappusoudut" pidettiin pari päivää ennen vappua. Vappuaattona kello 12 oli jo valtaisa meininki, kun opiskelijat kerääntyivät Franzénin patsaan lakitukseen keskustan kupeessa sijaitsevaan Franzénin puistoon. Samana iltapäivänä teekkarifuksit "uitettiin" Åströmin puiston kanavassa. Karnevaalitunnelmaa riitti. Iltapäivän mittaan viereinen Hupisaarten puistoalue täyttyi opiskelijoiden ja heidän liepeillään pyörineen väen pullopiknikeistä. Seuraavana päivänä oli vappumarkkinatouhun, vappumarssin ja Matagalpa-lounaan aika.

Vappu on niitä harvoja asioita, joita Oulussa ikävöin. Tampereella on nimittäin vappuna varsin erilainen meininki. Välillä tuntuu, ettei sitä meininkiä ole lainkaan. Itse olen täälläkin yrittänyt aloittaa vapunviettoa hyvissä ajoin, mutta olen erottunut massasta kuin minä hyvänsä päivänä. Esimerkiksi vappuaattona 2011 oli aivan mukava ilma, mutta vielä neljän-viiden aikaan iltapäivällä Hatanpäällä (keskustan läheisyydessä sijaitsevassa rantapuistossa) näkyi lähinnä lenkkeilijöitä ja koiran ulkoiluttajia. Monilla täälläpäin kasvaneilla ei tunnu olevan aavistustakaan vappuun perinteisesti kuuluvasta jatkojuhlimisesta eli vähintään aatonaatosta vapunpäivään kestävästä karnevalistisesta bilemeiningistä. Todennäköisemmin vain ihmetellään, mitä kansa taas vapusta hössöttää, kun eihän siinä ole mitään. Niinpä, missä on ja missä ei.

Toki vappuaattoiltana ja tietysti vapunpäivänä on keskustaa lähimmillä puistoalueilla (Koskipuisto, Näsinpuisto, Sorsapuisto) myös Tampereella jonkin verran meininkiä. Se meininki vain ei välttämättä ole kovin miellyttävää. Homman luonne paljastuu varsinkin jälkikäteen, kun ihmismassat ovat lähteneet. Nurmikot ja puskat ovat nimittäin täynnä roskia, jotka sinne on välinpitämättömästi (periaatteella "kunnossapito hoitaa") jätetty. Oulun Hupisaaria kunnioitetaan luonnonläheisenä ympäristönä ja roskat osataan kohtuuhyvin viedä roskiin. Tylsässä Koskipuistossa ei taida olla mitään kunnioitettavaa.

Muutaman vuoden lähellä Hervantaa asuneena kyllä tiedän, että teekkareita pyörii siellä vapun alla lähes yhtä paljon – ja samankaltaisella meiningillä – kuin Oulussa. Tampereella kuitenkin tuntuu, että teekkareiden vapunjuhlinta on piilotettu Hervantaan. Minulle vapun karnevalismi ilmenee juuri niin, että käyttäytymistä, jota pitkän talvikauden ajan on harjoitettu enintään piilossa, tullaan sumeilematta harrastamaan ihmisten ilmoille.

Nytkin olen Tampereella, vappusää on hieman tympeä, iloinen vappuseura on kortilla ja moni asia tuntuu vähän väkinäiseltä. Seuraavaksi kuitenkin viinipullo napsahtaa auki ja samalla päälle napsahtaa vapunviettomuudi. Olen kapinallinen, mutta siinähän ei ole mitään uutta.

HAUSKAA VAAAAPPUAAAA!!1!

maanantai 21. huhtikuuta 2014

Kaikki kasvaa

Omakotitalot tehdään entistä suuremmiksi. Niissä on enemmän neliöitä, ja ne ovat myös entistä korkeampia ja ympäristössään hallitsevampia. "Vanhat" 1970-luvun omakotitalot ovat niiden rinnalla piskuisia matalia majoja. Vanhat kesämökit häpeävät pienuuttaan viereen rakennettujen huviloiden rinnalla: mitä lie aittoja – yhä harvempi edes muistaa niitä käytetyn kesäasumiseen. Koulut ja opistot hylkäävät vanhat punatiiliset opetusrakennuksensa pihan perälle ja rakentavat keskeisille, näkyville paikoille uusia päärakennuksia, joissa on iso sali, edustustiloja ja tietysti vaikuttava sisääntuloaula. Lähiöiden ja asutusalueiden ruokakaupat eivät enää ole entisiä perin tavallisen näköisiä rakennuksia, joissa vain sattuu sijaitsemaan ruokakauppa, vaan (valikoiman laajuudesta riippumatta) isoja ja näyttäviä pytinkejä, joissa ei voi sijaita mitään muuta kuin ruokakauppa.

Pysäköintialueet kasvavat. Kadunvarsipysäköinnistä ja parinkymmenen auton parkkipihoista on edetty valtaviin pysäköintipeltoihin ja tietysti maanalaisiin parkkiluoliin, joita kaupungeissa rakennetaan, vaikka kaupunkilaiset eivät tykkää niistä ollenkaan. Ja autothan ne vasta kasvavatkin. Vaikka 1990-luvulla (lamavuosikymmen!) maisemakuvaan ilmestyi paljon uusia pieniä henkilöautoja ja jopa Mersu lanseerasi pikkumallin, joka kaatui testeissä (Mercedes-Benz perseelleen lens!), 2000-luvulla joka toisella on joko farmari tai citymaasturi ja ihan tavallisissakin henkilöautoissa saa yhä useammin huutaa takapenkiltä etupenkille tai päinvastoin. Televisioruudut kasvavat niin, että kun kaikilla ei ole varaa entistä isompaan asuntoon (vaikka pikkuasuntojen huonekorkeuskin on kasvamaan päin), liian isoa ruutua töllätään typerryttävän läheltä. Joka kotiin myytävien koneiden ja laitteiden lukumäärä kasvaa. Ruoka- ja juoma-annosten koot kasvavat, minkä vuoksi tarvittavan liikunnan määrä kasvaa.

Kaiken edellisen seurauksena energiantarve kasvaa. Sähköä joudutaan tuottamaan yhä enemmän ja enemmän. Lämmitystä tarvitaan sisätilojen kasvaessa aina vain enemmän. Rahaa kuluu ihmisillä ja ihmisyhteisöillä koko ajan enemmän. Kaikesta tästä on täydellistä turhuutta yhä isompi ja isompi osuus.