Syksyn sävel

Vuodesta 1968 aina vuoteen 2001 (mielenkiintoinen aikajana!) Mainos-TV järjesti vuosittain Syksyn sävel -nimisen laulukilpailun. Siltä nappasi nimensä myös muuan Leskinen-nimisen laulaja-lauluntekijän esitys (ei päinvastoin, kuten moni nykyelävä ehkä luulee). Laulukilpailu oli suomalaisessa populaarikansankulttuurisessa vuodenkierrossa ihan yhtä oleellinen merkkipaalu kuin lopputalven Euroviisu-karsinta. Kansainvälinen loppukilpailu puuttui, mutta Syksyn sävelen voitto olikin pysyvä kunnia. Sen arvoa ei vienyt pois möhliminen finaalissa ulkomailla á la Nolla-Kojo. Toki jo 1980-luvulla "uuden aallon" elitisteille ei mikään ollut niin suurta sielun myymistä kuin osallistuminen Syksyn säveleen – paitsi Euroviisuihin meno.

Kuuntelin muuan hetki sitten kahden cd-levyn kokoelman Syksyn sävel -voittajia. Kahta ensimmäistä lukuun ottamatta kaikki ovat tuttuja vuoteen 1993 asti. Seuraavana vuonna kilpailun voitti ex-tangokuningatar Eija Kantola, mikä oli selkeä yleisöpohjan muuttumisen signaali. Muistan korahdelleeni kauhusta 1997, kun kuulin että Syksyn sävelen oli voittanut Eino Görn, anteeksi Eino Evergrön. Siinä vaiheessa entinen koko kansan huvi oli lopullisesti menetetty, ihan kuten yhtenäiskulttuurikin.

Syksyn sävel -klassikoiksi ovat päätyneet mm. St. Pauli ja Reeperbahn, Poing poing poing, Daa-da daa-da, Metsämökin tonttu, Evakkoreki, Vicky Lee, Ei oo, ei tuu, Minttu sekä Ville ja Surun pyyhit silmistäni. Minusta nuo ovat vähän liiankin klassikoita. Vain muutamaa niistä jaksaa enää nykypäivänä kuunnella – jos on ikinä jaksanutkaan. Kokoelma muistuttaa myös sellaisista kappaleista, jotka kuulostavat nyt elettävän aikakauden valtavirtaan nähden yllättävän siedettäviltä: Kultaa tai kunniaa, Rakkaus on hellyyttä, Ollaan hiljaa vain, Minna ja Pieni ystäväin. Jopa Jäit sateen taa, jota pidin vuonna 1991 ihan Å-luokan esityksenä, on nyt yllättävän siedettävä. (Jos et tunne tai muista esittäjiä, suosittelen tekemään nettihaun.)

Mutta Syksyn sävelessä kuultiin myös paljon lauluja, joista tällainen kokoelma ei muistuta ja jotka silti ovat syöpyneet tajuntaan. Kuka oli Tohtori Tornado, joka esitti vuonna -79 jenkkipoliitikko Cyrus Vancen inspiroiman huumorirockin Sairas Vääns? Miksei kahdella hienolla instrumentaalilla 80-luvulla pärjänneestä Kari Vahtialasta tullut ns. mitään, vai tuliko? Entäs sitten Syksyn sävel -satoa -ohjelmassa esitellyt finaalista karsiutuneet, esmes Saunaan, saunaan suomalaiset, Salakuljettajan charleston tai Rompoolia? On hämmentävää, miten näin huomattavaa kollektiivisen muistin lokeroa kohdellaan nykyään kuin sitä ei olisi koskaan ollutkaan. Mutta sepä ei Maikkaria taloudellisessa mielessä kiinnosta, eikä ole edes gay-uskottavaa kuten Neuroviisut. Ei minusta mitään Syksyn sävel -fania tai -friikkiä voisi tulla, mutta kai sellaisiakin jossain luuraa. Tai sitten ei.