Taas on se aika vuodesta, jolloin radikaali ja uutta etsivä mieli kyseenalaistaa "keskiluokkaisen", tai sellaista leikkivän, elämänmuodon kokonaan. Kun säät lämpenevät, kokemus luonnosta ja luonnontilasta muuttuu ystävälliseksi. Mieleen juolahtaa, että mitä ihmettä me teemme säännösten mukaan rakennetuilla kiviseinillä, keskuslämmityksellä ja joukolla sähkölaitteita? Eikö edes kesällä pärjättäisi ilman? Silloinhan voisimme muuttaa asumaan vaikka lähimetsään. Kevät on siinä mielessä ongelmatonta/ongelmallista (yliviivaa tarpeeton) aikaa pohtia tällaisia, ettei metsän kiusallisista kanssaeläjistä, selkokielellä sanoen ötököistä ole tietoakaan. Kesäkuun hyttyset ja varsinkin elo-syyskuun hirvikärpäset voisivat laittaa painottamaan asiat hiukan eri lailla.
Olen joskus kirjoittanut (en muistaakseni tässä blogissa) "sala-asumusten metsästä", jonka kohtasin eräänä keväänä retkilläni Oulun eteläpuolella. Yhden itse kyhätyn majan seinät ja katto olivat isolta osin telttakangasta tai pressua, mutta myös vuorivillaa oli käytetty. Sisällä "oven" (kangasrievun) takana oli pulloja ja muuta roskaa. Olikohan siellä jopa kamiina, vai tekeekö muistini tepposiaan? Näytti joka tapauksessa siltä, että paikassa oli todella asuttu. Lähistöltä löytyi myös huussia muistuttava tönö, jonka vieressä mustikkametsässä oli puutarhatuoli ja -pöytä aurinkovarjoineen. Höksän ovessa oli omistajan nimi. Kolmas löytöni oli kenties vähäpätöisempi: sohva keskellä metsää, sen päällä katokseksi viritettynä jokin puukuitulevy. Siellä oli varmaan istuttu kosteiden kavereiden kesken iltaa.
Nyt, kun Helsinki häätelee romanikerjäläisiä ja tekee kansan enemmistön mielestä ihan oikein, tulee väistämättä mieleen, että tulevaisuus voi olla sala-asumusten ja piileskelevien irtolaisten aikaa. Siinä on kurjuutta, mutta myös anarkiaa. Talvi Pohjolan pakkasissa ilman tukevaa asuntoa puistattaa ajatuksena, mutta kesäkausi on vähän eri juttu. Ketään ei saa pakottaa metsään asumaan, mutta jos jotkut tekisivät niin omasta tahdostaan, se hämmentäisi pakkomielteisen turvallisuushakuista keskiluokkaa aika mainiosti. Onhan ihmisten reaktioissa irtolaisuutta vastaan havaittavissa valtava häpeä siitä, että itse olemme näin etuoikeutettuja.
Vähän kevyemmin puhuen, minusta olisi upeaa, jos aina kevään tullen alkaisi lähimetsiin putkahdella telttoja. Suomessa on edelleen jokamiehenoikeudet (typerä sukupuolittunut termi, sivumennen sanoen). Viime keväänä olin näkevinäni teltan keskellä Tampereen Kalevan liittymää. Voi olla, että mielikuvitukseni hieman lensi. Vappuaattona sellainen oli kyllä pystytetty läheiseen Liisanpuistoon, mutta se lienee eri juttu. No, yritän tällä kaikella sanoa, että meidän täytyisi vapauttaa itsemme pystyäksemme vapauttamaan yhteiskunnan ja maailman.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti