tiistai 22. maaliskuuta 2011

Lada oli viimeinen kuplavolkkari

Enpäs ole koskaan omistanut autoa. Joskus nuorempana se oli itsestäänselvä tavoite, mutta asiat ovat menneet vähän toisin. Ei ole ollut rahaa – eikä halua olla yksi autoilijoista. Mutta jos nykyisen autokulttuurin sijaan ajatellaan sitä, mitä se oli lapsuudessani, muuttuu ääni kellossa. Autot, ne hassunkuriset pienet ihmistenkuljetusvälineet, olivat joskus kivoja.

1960- ja vähän 1970-lukulaistenkin The Auto oli Volkswagen Kupla. Sen veikeästä ulkonäöstä tykättiin. Asioihin vaikutti myös, että se oli pitkään ainoa länsiauto, johon köyhällä kansalla oli varaa. Maailmalla harrastettiin mm. kilpailuja, kuinka monta matkustajaa saadaan mahtumaan avo-Kuplan kyytiin. Ei taitaisi liikennepoliisi nykyään tykätä. Kun Kupla alkoi väistyä ökympien ja funktionaalisempien autojen tieltä, sen hassunkurinen ja veikeä maine vain korostui. Partioaikoinani oli aina coolia päästä erään johtajan Kuplan kyytiin. Muistan myös kaverini innostuksen joskus 1990-luvulla, kun joku sukulaispoika oli hankkinut punaisen Kuplan vuosimallia 1974.

1980-luvulla VW valmisti jo Golfia, Passatia ja muita uuden ajan autoja. Myös vekkuli Saab 96 (alias "Citysämpylä" tai "Kajakkikaksikko") oli antanut tilaa modernimmille malleille. Mutta onneksi 80-lukulaisilla oli Lada. 70-luvulla se ei Fiat-muotoiluineen innostanut suomalaisia kommunisteja, jotka pitivät kiinni Mosseistaan, mutta kasarikansa osti "Lattarautaa" hurjin numeroin. Mukavimpana Lada-muistona on jäänyt mieleen, yllättäen(kö?), TV-mainos. Siinä erilaiset tavikset ja hupiveikot lallattelivat Ladasta monilla nuoteilla ja rytmeillä, ja kliimaksina oli farssinomainen "Ladoja siellä, Ladoja täällä" -jakso.

1990-luku toi paljon uusia läntisiä pikkuautomalleja, ja jotkut niistä näyttivät aika veikeiltä. Mutta ne olivat jo teknologia-ajan kauppakasseja. Mitään kulttuurisia "hyviä viboja" ei niihin liittynyt. VW kyllä lanseerasi New Beetlen, mutta sen nostalgiamainonta oli varsin epätoivoista. Nykyään automainokset ovat aina yhtä luotaantyöntäviä – miehistä "ajomukavuutta" epäluonnollisen autiossa vuorimaisemassa tosikkomaisen instrumentaalimusiikin soidessa taustalla. Ne ovat voimistaneet minussa hylkimisen tunnetta koko autokulttuuria kohtaan ja tehneet minusta yhä yksiselitteisemmin joukkoliikenteen puolustajan. Viimeinen hassunkurinen pieni ihmistenkuljetusväline oli Lada. Sen jälkeen autosta on lopullisesti tullut epäcool juttu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti