Kesäajan viimeisen viikon vuonna 2007 olin Kainuussa, Oulujärven rannalla. Olin saanut hankituksi musiikkityöasemana palvelevan kannettavan tietokoneen kirjastotyöstä tienatulla palkalla. Matkustin viikoksi yksinäisyyteen vanhempieni mökille, tarkoituksena äänitellä lauluosuuksia kappaleenraakileisiin, joita olin heinä-elokuun ajan työstänyt. Kesä tosiaan päättyi sillä viikolla, sekä kalenterissa että säätilassa. Lähtiessäni oli elokuu ja lämmintä muistaakseni viitisentoista, joitakin päiviä aiemmin oli vielä ollut yli 20. Palatessani oli syyskuu ja asteita alle kymmenen.
Viimeisen mökki-illan juhlistamiseksi olin ostanut jotakin alkoholillista litkua. Sen vaikutus sai minussa purkautumaan tunnereaktion, joka oli kytenyt pinnan alla jo luultavasti useita päiviä. Asiasisältö kuului: "En halua Ouluun. En halua kaupunkiin. En halua töihin." Olin aivan kauhuissani tulevasta, johon kuului muun muassa jälleennäkeminen erään inhottavat muistijäljet jättäneen työkaverin kanssa. Aloin sitten pohtia: "Onko yksin täällä mökillä tosiaan ollut parempi olla kuin kotona, omassa kotikaupungissa, sosiaalisessa ja yhteiskunnallisessa elämässä?" Kun vastaus oli ilmiselvästi kyllä, olin varmempi kuin koskaan ennen, että Oulu oli jätettävä taakse. Yksi luku elämäni kirjassa oli sulkeutumassa.
Syyskuu meni töissä ihan mukavasti, kun osastollamme oli työntekijöitä yksi "liikaa" (ts. sen verran kuin oikeasti pitäisi olla, ilman tehokkuusajattelua), mutta lokakuussa duuni muuttui stressihelvetiksi. Jossain vaiheessa elimistö repäisi minut irti ja järjesti kuumeflunssan ja sairasloman. Kun makoilin sohvallani ja kuuntelin High Llamasia, olo oli tukkoinen ja väsynyt, mutta silti jotenkin rauhoittunut. Muutaman hikisen viikon jälkeen pätkäpestini olisi ohi.
Noina viikkoina ystävystyin erään Tampereella asuvan pitkäaikaisen nettitutun kanssa. Se sai minut päättämään, että tuleva asuinpaikkani on Tampere. Laitoin piakkoin liudan vuokra-asuntohakemuksia vetämään. Asunnonetsintä kantoi hedelmää vasta keväällä 2008, mutta sen pohjatyö oli tehty jo edellisenä syyskautena. Talven ja kevään aikana opettelin tietoisesti irti Oulun seudun murteesta, ja koko kaupunki alkoi tuntua jotenkin vieraalta.
Tähän päättyy tämä kirjoitelmasarja. Voisihan sitä tälle tunkiolle viskata välillä jotain ihan muuta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti