Äänestin juuri eräässä nettiäänestyksessä vappua vuoden parhaaksi juhlaksi. Muut olivat eri mieltä. Joulu ja juhannus olivat äänestystuloksissa omaa luokkaansa, vappu kukisti niukasti uudenvuoden. Aloin tässä mietiskellä, mikä siinä vapussa niin viehättää. Seuraavassa jonkinlaista asialistaa.
Kevään juhla. Tässä on se tärkein. Vappu symboloi koko sitä ihanaa vuodenaikaa, jolloin talvelle annetaan lähtöpassit. Lumi sulaa, ruoho alkaa vihertää, ensimmäisiä kukkia ilmestyy, puut alkavat työntää silmuja. Huhti-toukokuun vaihteessa prosessi on edennyt siihen vaiheeseen, että asiaa voi jo juhlia. Juomapitoinen piknik jossain puistossa on sikälikin pyhä riitti, ettei vastaavaa ole yli puoleen vuoteen voinut tehdä.
Vallankumousjuhla. Lapsuudessani oli isoja vappumarsseja, ja vappuun liittyi kokonaisuutena sellainen "vallanpitäjille uhittelun" leima. Kun isoja marsseja ei enää ollut tullessani täyteen ikään, otin järjestääkseni "vaihtoehtoiset" vapputapahtumat. Marssimme kadulla, pidimme puheita ja jaoimme lentolehtisiä. Meitä oli vähän, mutta meidän vähien keskuudessa fiilis oli vähän kuin silloin ennen.
Ylioppilaiden juhla. Kun yo-kotsa kerran tuli hommatuksi, niin pidetään sitä edes kerran vuodessa. Opiskeluaikoinani olin sinnikkäästi mukana kaikissa mahdollisissa vähänkään itseäni koskettaneissa opiskelijahappeningeissa, paitsi ravintolabileissä, jotka eivät vapun "kevään juhla" -ominaisuudesta johtuen kuulu asiaan. Fiilistä riitti joka tapauksessa. Ei voi mitään, mutta samastun siihen touhuun edelleen, vaikka valmistumisestani on jo yli vuosikymmen.
Lapsuudessani vappu oli myös lasten juhla, mistä on jäänyt hyviä viboja. Olen yhä niin lapsellinen.
Ja vielä viimeisenä, vaan ei vähäisimpänä: vappu on KARNEVAALI! Juuri tänä päivänä (30.4.) sovinnaisuussäännöt lentävät yli laidan. Värejä! Kaaosta! Viinaa! Vappu on suomalaisten ikioma väärän kuninkaan päivä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti