Olen nyt viime kuukausina matkustellut kovasti Tampereen lähiliikenteen busseilla. Kolme kertaa kahden kuukauden sisällä on sattunut niin, että kuljettaja on jättänyt matkustajan pysäkille. Kerran se matkustaja olin minä. Kaksi kertaa on ollut kyse nuoresta naisesta, joka on tullut pysäkille viime hetkellä, muttei oikeasti myöhässä. Nämäkin tilanteet eroavat toisistaan, samoin se tapaus, jossa olin itse enemmän kuin todistaja.
Tapauksilla on kuitenkin yksi yhteinen nimittäjä (TKL:n lisäksi). Joka kerralla kuljettajana on ollut supisuomalaissyntyinen mies. Tampereella on paljon maahanmuuttajakuskeja ja myös naiskuskeja, ja heidän toimintansa bussin ratissa on ollut suorastaan moitteetonta. Puhun nyt muustakin kuin matkustajien kyydistä jättämisestä. Tyypillinen kaahari bussin ratissa on suomalainen mies, samoin tyypillinen hidastelija tai äkkinäisten liikkeiden tekijä. Talvella kiinnitin huomiota siihen, että mamut, ehkä vain pari vuotta Suomessa asuneet, hallitsivat liukkaat tai lumiset olosuhteet paremmin kuin syntyperäiset.
Viime viikolla keskustelimme erään tuttavan kanssa henkilöautoliikenteestä. Hänellä on itsellään pienikokoinen japanilainen auto, joka kuitenkin tarvittaessa kiihtyy ihan hyvin. Ainaista ihmetystä herättää hänessä se, kun Mersu-, Volvo- tai Audi-kuskit (viimemainitut ovat kuulemma pahimpia) änkeävät aina kiihdytyskaistoilta väkisin eteen tai ohittavat heti ensitilaisuuden tullen. He ovat kuin leikkikentällä isottelevia pikkupoikia. Kas, tuossa lipsahtikin jo noiden autoilijoiden vuorenvarma sukupuoli. Etnistä taustaa ei tarvinne edes mainita.
Tälle pohdinnalle antavat vauhtia muuan vaalitulos ja joukko muita irrallisia kokemuksia kadulla, kaupassa, netissä ja Tampereen Keskustorilla.
Mikä ihme suomalaisiin miehiin on mennyt? Eivät kai he lapsuudessani niin pahoja olleet. Oli yhtäältä fiksuja ja mukavia, toisaalta ongelmatyyppejä, jotka olivat yleensä juoppoja. Plus itsensä korottaneet juhlallisen etäiset tyypit. Nykyään on ongelmajuoppojen ja entistä harvempien juhlallis-etäisten miesten lisäksi kasapäin kauheita punaniskoja, pyrkyrimäisiä jälkijuppihirviöitä ja mukamas vaihtoehtokulttuurisia teeskentelijöitä gylddyyripartoineen. Minusta tuntuu, että heillä kaikilla on jokin yhteinen diagnoosi ja taudinkuva.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti