Kuten tuhannet ja tuhannet muut suomalaiset, olen ollut vähän pienemmällä iällä partiossa. Omana aikanani partiolaiset jakautuivat ikävaiheen mukaan sudenpentuihin (7–11 v), vartiolaisiin (11–15 v) ja vaeltajiin (14–> v). (Vartiolaisten ja vaeltajien iän päällekkäisyys johtuu siitä, että partiolippukunnissa tavattiin aloittaa vaeltajaryhmiä kahden vuoden välein – vartioita taas joka vuosi.) Itse missasin sudenpentuiän ja menin suoraan vartioon. Ylivoimainen valtaosa partioinnistani tapahtui kuitenkin vaeltajaosastossa ja johtajana. Varmasti moni muistelee partioikäänsä, että vartiolaisethan olivat jo isoja verrattuna pieniin "sudareihin". Minä olin omalla partioasteikollani "iso" vasta vaeltajaiässä, tai aikaisintaan viimeisenä vartiolaiskeväänä. Tuolloin keksin myös toimittaa kaverin kanssa vartion omaa lehteä. Sen nimi oli Nessu. Olen aina väkertänyt lehteä, missä olen ollutkin ja minne mennytkin. Nessu sisälsi pääasiassa huumorijuttuja, joiden esikuva oli Suomen MAD. Tosin sekaan pujahti välillä jotain täysin omaa. Tässä tekstinäyte jutusta Ideat lopussa (lähde kolmas ja viimeinen Nessu):
"Frankie ja Sid asuivat Skotlannissa. Sid oli Frankien pappa ja Frankie Sidin mummo. Eräänä päivänä nämä sisarukset päättivät lähteä yhdessä kauppaan kaljalle. (...) Sid hypähteli eteenpäin kuin vuoripupu ja Frankie tassutteli perässä läähättäen. Välillä se haukahti iloisesti. (...) Kittilän jälkeen nousi keikkabussin rattiin herra Kosunen. Tämä nuori nainen oli koulutukseltaan Loch Nessin hirviö."
Tuollaisesta kelpaa yli kahden ja puolen vuosikymmenen jälkeen olla ylpeä. Olimme kirjoitushetkellä 13-vuotiaita!
Kun olin "ansioitunut" vartion lehden toimitustyössä, päädyin tietysti myöhemmin toimittamaan partiolippukunnan lehteä. Lippukunnan nimi oli Pateniemen Polunpolkijat, mistä oli johdettu lehden nimi Polkaisu. (Nykyään lippukunnassa ilmestyy – tyypillisen väkinäisen murteellisesti – Polokasu-lehti.) Jo ennen Polkaisun toimitustyöhön ajautumista olin saanut lehden sivuille pari itse kirjoittamaani tekstiä. Mukavimmat muistot on jutusta, jonka kirjoitimme kahden kaverin kanssa kesällä 1989 tehdystä pyöräretkestä. Se toi myös meille upouusina vaeltajina mahtavasti mainetta. Siitäkin on paikallaan pieni tekstinäyte:
"Telttamme ympärillä liikuskeli eli hiipparoitsi kalastajia suunnittelemassa moottoritien rakentamista telttapaikan yli. Tämä närkästytti meitä suuresti. (...) Vuokravessan ulostetorni ulottui yli reikän. Lähe seuraavassa huijauksessa olimme jo pizzeriassa eli vessassa pudasjärvellä ja olivat siellä kauan, paitsi Jokke pesi naaman. (...) Matkakuumeen alkaessa vaikuttaa alamme tehdä lähtöämmezzza ja kuulemme lintujen karjuvan puissa ja huomaamme viereisellä kaatopaikalla jonkun hurjastelevan moottoriveneellä."
Kirjoitusvirheet yllä ovat alkuperäisiä ja tahallaan silleen jätettyjä. Ajankohdasta voi toki päätellä, ettei käytössä ollut tietokonetta, vaan juttu on näpytelty kirjoituskoneella.
Syksyllä 1989 olin ensimmäistä (ja virallisesti viimeistä) kertaa Polkaisun päätoimittajana. Tein tyypilliseen (hölmöön) tapaani liian ison osan jutuista yksin, tietokoneella piirretty kansikuva oli aivan kamala ja loput möhli entinen lippukunnanjohtaja, joka vastasi monistuksesta ja kopioi jutut väärään kokoon. Tuloksena oli siihenastisen partioaikani takuulla huonoin Polkaisu. Asiat kääntyivät ympäri, ja niinpä seuraavana keväänä vastasin isäni ja hänen kopiofirmassa työskennelleen tuttavansa avustuksella monistuksesta ja sivuasettelusta (joita kutsuttiin pompöösisti "painatukseksi"). Päätoimittajan pesti puolestaan päätyi yhdelle mainituista pyöräretkikamuistani, ja me kaksi muuta osallistuimme toimitustyöhön. Eräs yhteinen kaverimme ehdotti väsäävänsä Polkaisuun asuntovaunuvertailun. Toteutumatta jäänyt idea oli niin mahtavan hölmö, että minun vaikutuksestani sen mahdollisuutta toisteltiin Polkaisun sisällysluettelosivulla aina 1990-luvun jälkipuoliskolle saakka.
Polkaisu 1/1990 oli sen verran hauska lehti, että meidän porukkaamme pyydettiin toimittamaan saman vuoden toinenkin numero. (Ykkösen sisällön helmenä mainittakoon yhdistetty saippuasarjasatiiri Dallas / Vuoristosairaala / Paluu Eedeniin / Falcon Crest / Dynastia / Suomalainen lemmenlaiva / Vihreän kullan maa / Älypäät.) Päätimme hoitaa hommat sillä verukkeella, että lopputulos on niin huono, ettei meitä enää koskaan pyydetä Polkaisun toimittajiksi. Missä päätoimittamani Polkaisu 2/1989 oli pahassa mielessä huono, 2/1990 oli hyvässä mielessä huono. Taisimme saada toiveemme mukaan pyyhkeitä parista jutusta, kuten bad taste -henkisestä kannesta sekä reportaasista, joka kertoi valikoitujen lippukuntalaisten (olemattomasta ja keksitystä) lokakuisesta matkasta katsomaan Hankirallia. Mukana oli myös ruokavinkkejä partiolaisille: 1) keitetty lenkki, 2) paistettu lenkki.
Meitä ei pyydetty enää toimituskunnaksi. Minulle sen sijaan oli käyttöä "painatuksen" vastuuhenkilönä. Kahden seuraavan vuoden jälkeen kieltäydyin ja vetäydyin hommasta, mutta 1994 minut ruinattiin takaisin mukaan. Numeron 2/1994 sisällysluettelosivulla oli kehuttu lyhyt sarjakuvani (ainoa yritykseni sillä alalla), Buffalo and the Caravans, jonka aiheena oli aiemmin mainittu asuntovaunuvertailu. Numero 1/1995 oli viimeinen Polkaisu, jonka ulkoasu oli minun viimeistelemäni. Siinä vaiheessa parhaat kaverini olivat lopettaneet partiohommat, yksi jopa muuttanut kaupungista. Roikuin kuitenkin mukana kuvioissa seuraavan vuoden kevääseen, jolloin olin rastihenkilönä lippukunnan järjestämässä partiotaitokilpailussa (PT). Siinä vaiheessa Polkaisusta oli tullut meitä nuoremman tyttöikäryhmän keskinäisten vitsien julkaisukanava. Partion kokonaisvaltainen meininki oli myös pahasti muuttunut, mitä ei paremmin voisi kuvailla eräiden nuorten miesten ilmaantuminen PT:n rastitehtäviin armeijan tamineissa. Iso osa 80-luvun lopun ja 90-luvun alun partiomuistoista on oikeasti aivan mainioita – jopa tämän nykyisen vasemmistohipin silmään. Kuvailkoon sitä Polkaisusta 2/90 löytyvä viittaus Kiekkokissat-nimisen PT-kilpailuvartion käyttämiin "useisiin laittomiin keinoihin menestyksensä turvaamiseksi".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti