tiistai 22. tammikuuta 2013

Asuuko perheessäsi viinatrokari?

Joku muukin kuin minä on varmasti törmännyt Vanhempainliiton ulkomainoksiin, jotka kysyvät: "Asuuko perheessäsi viinatrokari?" Toinen vastaavanlainen vaatii: "Pysäytä juopotteleva lapsi!" Mainokset on stailattu näyttämään retrofuturistisilta: kulttuurisia merkkejä ymmärtävä ohikulkija käsittää, ettei asiaa ilmaista tällä tavoin täysin vakavissaan, mutta silti Vanhempainliitto on asiansa kanssa yhtä tosissaan kuin Sauli Niinistö puhuessaan oleskeluyhteiskunnasta uudenvuodenpuheessa. Nykyaika vaatii yhtäältä ironiantajua, toisaalta konservatiivista ideologiaa. Vanhempainliiton vanhoillisluonteiset mainokset pyritään saamaan läpi yhtä lailla 30-vuotiaille cityvihreille kuin viisikymppiä ylittäneille kouvolalaispersuille.

Ai miten niin vanhoilliset? Enkö ymmärrä ironiaa? Ehkä ymmärränkin, mutta tässä tapauksessa ironia on vain ilmiasu. Mutta entäs sitten, vaikka onkin? Eikö tärkeintä ole itse asia, ja eikö se ole hyvä? Ehkä siinä tapauksessa, jos on oikeasti kysymys juopottelevista lapsista. Mutta...

Sanotaan, että jokainen on aikansa lapsi. Näin voi ollakin, mutta vielä tärkeämpää on, mihin aikaan kukin "lapsi" samastuu ja missä mielessä. Minä vartuin 1980-luvulla, vuosikymmenellä, jonka aikana raittiusliikkeen on tutkittu menettäneen täysin entiset sosiokulttuuriset asemansa. En hyökkää raittiusliikettä vastaan, minusta se on kulttuurisesti mielenkiintoinen ja tutustumisen arvoinen ilmiö. En myöskään koe olevani erityisen 80-lukulainen ihminen. Seuraava vuosikymmen merkitsi minulle monessa mielessä suurta vapautta: keskiluokkainen tasapäistäminen sai kyytiä niin lamalta kuin lo-fi-estetiikaltakin. Toisaalta 1970-luku on ollut hyvin kauan oma lempilapseni – eikä vain siksi, että synnyin silloin, vaan myös yhteiskunnallisten ja kulttuuristen virtausten puolesta. 2000-lukulaisena ihmisenä en kuitenkaan voi itseäni pitää. Vuosien 2001–03 rauhanliikkeen jälkeen sellaiset merkittävät ilmiöt, joihin olisin oikeasti halunnut ja tuntenut omakseni samastua, ovat olleet tiukassa.

Joka tapauksessa olen samastunut, ja halunnut samastua, sellaiseen aikakauteen, joka ei tuputa konservatiivisia arvoja, vaan elämäntavan vapautuminen merkitsee edistystä, nuoruusikää kunnioitetaan eikä halveksita tai vaihtoehtoisesti palvota, ja uskotaan ihmisen pohjimmaiseen harkintakykyyn ja hyvyyteen.

Liian usein ihmiset tapaavat ajatella, että "alkoholi tekee ihmisistä sellaisia ja tällaisia". Ei alkoholi tee mitään muuta kuin vapauttaa ihmiset estoistaan. Mitä ihmiset kätkevät pinnan alle normaaliolotilassa, tapaa pulpahtaa esiin alkoholin vaikutuksesta. Jos ihmisen mieli on täynnä vihaa ja aggressioita, joita hän ei kuitenkaan ilmaise selvänä, voidaan olla varmoja, että hän on vihainen ja aggressiivinen humalassa. Jos taas ihminen on sisimmässään masentunut ja surullinen, mutta yrittää selvin päin näytellä iloista ja ongelmatonta naamaa, on ihan saletti, että humalassa hän itkee ja synkistelee. Tiedättehän, ihmiset, mitä tämä tarkoittaa? Sitä, että jos ihmisen pinnan alla on onnea, iloa ja rakkautta, hän on humalassa onnellinen, iloinen ja rakastava! Eikö meidän täytyisi alkoholin demonisoinnin sijaan pyrkiä siihen, että ihmisissä on enemmän onnea, iloa ja rakkautta kuin vihaa, aggressiivisuutta, surua ja masennusta? Toki liikaa juoneena on hankala olla positiivinen, kun oma olo on sitä mitä on, mutta emmekö voisi uskoa siihen että entistä tasapainoisemmat ihmiset osaavat juoda oikein? Ja toki lapsen fysiologia ei pysty täysin käsittelemään alkoholia, mutta emmekö voisi kyetä näkemään, että on eri asia antaa 15-vuotiaan tytön juoda pari lasia viiniä tai puolen litran tölkin siideriä kuin sallia 11-vuotiaan pojan vetää kossuöverit? Nykyisestä näköalattomasta kieltolakimentaliteetista tulee vain mieleen julistaa niin kuin muuan teini-ikäinen seurue Oulun keskustassa noin vuonna 1990: "Viina vapaaksi!"

Kyllä, tämä teksti on kirjoitettu alkoholin (muutama desilitra puolimakeaa valkoviiniä, 10 %) vaikutuksen alaisena.

2 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Alkoiko kurkkua kummasti kuivata, kun luit tämmöisen tekstin? :)

      Juu, ei mukavassa tissuttelussa ole mitään vikaa. Ehtiihän tässä. Pidetään yhteyttä.

      Poista