tiistai 10. syyskuuta 2013

Huonosti käyttäytyvät aikuiset

Pyöräilin eilen (maanantaina 9. syyskuuta) lyhyen matkan jalkakäytävällä Tampereen keskustassa. Päädyin siihen ratkaisuun, koska itse katu oli yksisuuntainen vastakkaiseen suuntaan ja matkakohteeni saman kadun varrella keskellä korttelia. Jalkakäytävä oli myös täysin tyhjä lukuun ottamatta yhtä vanhahkoa mieshenkilöä. Kun kohtasin hänet täysin vaikeuksitta, hän rupesi räyhäämään minulle lain rikkomisesta. Käyttäessäni räyhätä-verbiä todella tarkoitan sitä. Mies ei siis kohteliaasti huomauttanut, vaan huusi, syyllisti ja haukkui.

Joka päivä täällä meidän Suomessamme tuon miehen ikätoverit huutavat, syyllistävät ja haukkuvat täydellä kapasiteetillaan internetin keskustelupalstoilla. Ne caps lockin ja huutomerkkien tehokäyttäjät, jotka syytävät silkkaa vihaa lukuisia kertoja päivässä mieli-inhokkiensa niskaan muun muassa Suomi24:n keskustelufoorumilla, eivät ole mitään teinejä tai opiskelijanörttejä. He ovat pääsääntöisesti neljän-, jopa viidenkympin ylittäneitä miehiä (kyllä naisillakin omat räyhäpaikkansa on, en kiellä), monet heistä peräti eläkeläisiä. Heihin verrattuna 2010-luvun alun nuoret vaikuttavat harvinaisen kilteiltä.

Olenkin tehnyt yllättävän havainnon. Nykypäivänä kaikkein kurittomin, yhteiskuntarauhalle vaarallisin ja huonoimmin käyttäytyvä ikäryhmä ei ensimmäistä kertaa pitkään aikaan ole nuoret, vaan keski-ikäiset ja sen ylittäneet. Toinen oleellinen huomio on, että he eivät räyhää vanhoja voimassa olevia lakeja ja normeja vastaan vaan niiden puolesta. Vanhastaan tämä puolustusrooli on kuulunut yhtäältä viranomaisille kuten poliiseille, toisaalta kasvattajille ja kokonaisuutena yhteiskunnan establishmentille. Näille kaikille on ollut yhteistä, etteivät he itse koskaan räyhää, vaan enintään poliisi – tai joissakin tapauksissa opettaja – käyttää voimakeinoja räyhääjän taltuttamiseksi. Tänä päivänä koko asetelma on kellahtanut ylösalaisin. Räyhääjiä ovatkin ne, jotka puolustavat vanhaa ja voimassaolevaa – ikään kuin he kapinoisivat vanhuuden innolla sellaista auktoriteettia vastaan, joka vain potentiaalisesti on auktoriteetti.

O tempora, o mores?